?

Log in

No account? Create an account

purppuralankaa ja mustikkapiirakkaa

Ette saakaan päivitystä aiheesta sininen! Ainakaan tällä viikolla. :P Joudun nimittäin odottamaan Vihreän Vyyhdin pakettia vielä ensi viikkoon ainakin, sillä ne saivat sittenkin pienellä viiveellä alkuperäisen tilaukseni mukaista sävyä halajamaani lankaan.

Sen sijaan spämmään purppuralla. Neuletakista jäi himpun vajaa 200 g vaaleanpunaista Nallea, joka kävi kahdessa värikylvyssä ja muuttui paljon tummemmaksi kuin piti. Mutta pidän siitä! Nyt vain pitää kehitellä joku kiva sukkaohje tälle...



Kuva ei tee oikeutta, mutta saa siitä jonkinlaisen käsityksen, millaisia värejä sieltä löytyy.

Kool Aidin lisäksi aion vielä kokeilla Dylonin käsivärejä, jos niitä vain löydän Tampereelta. Reaktiiviväritkin kiinnostaisivat, ainakin nämä DyeSelfin värit. Ostinkin itse asiassa Dyloneja kokeillakseni alkukesästä 600 g valkoista Nallea, mutta olen lykännyt värjäystä halvan ja ison kattilan puutteessa. Hiljattain hoksasin ohjeesta kuitenkin, että senhän voi tehdä vaikka jossakin vadissa. Ja sellaisia meiltä kyllä löytyy, isoa ja pientä.

Otsikon toinen artikkeli viittaa erittäin jännittävään perjantai-iltaani. :D Siihen on kuulunut langan pyörittämistä kerille, pestopastaa sekä erittäin nopea mustikkapiirakka. Ohje on ollut jossakin vanhassa keittokirjassa ja tästä tulee takuulla hyvää, vaikka marjana olisi puolukkaa!

Helppo marjapiirakka (piirakkavuoallinen, pellillisen saa tuplaamalla ohjeen)

1½ dl sokeria
3 dl venhäjauhoja
1 tl soodaa
1½ dl piimää
1½ dl voisulaa

Täytteeksi marjoja, omenoita, raparperia tmv

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää joukkoon piimä ja voisula. Sekoita taikinaa mahdollisimman vähän. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan. Ripottele päälle marjat tai hedelmät ja sokeri. Paista piirakkaa 225 asteessa 20-25 minuuttia.


Itse olen sekoittanut osan sokerista (n. puolet) jo itse pohjaan, ja loput sitten ripotellut päälle.

Blueberry Cupcakes



Om nom nom.

Muffinit:
5 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
16 rkl voisulaa (noin 100 g voita sulatettuna, mitä jää yli, voi käyttää pellin voiteluun)
2,5 dl sokeria
2 munaa
1,25 dl piimää tai kermaviiliä
2,5 dl mustikoita

Sekoita kuivat aineet keskenään ja toisessa kulhossa voisula, sokeri ja munat. Lisää joukkoon piimä tai kermaviili. Sekoita joukkoon jauhoseos. Sekoita mieluummin liian vähän kuin liian paljon, mitä vähemmän sekoitat, sitä parempia tulee.

Sekoita mustikoihin ensin varovasti 1 rkl jauhoseosta etteivät ne värjää taikinaa niin helposti. Nostele mustikat taikinan sekaan. Jaa muffinipellille tai -vuokiin ja paista 190 asteessa 20-25 minuuttia. Jäähdytä hyvin ennen kuorrutteen pursottamista.

Normaalisti teen tuosta taikinasta 12 isohkoa muffinia, mutta tällä kertaa tein 16, jolloin kuorrute oli helpompi pursottaa.

Kuorrutus:
100 g pehmeää voita
200 g pehmeää tuorejuustoa
6 dl tomusokeria
pari, kolme teelusikallista sitruunamehua
sinistä elintarvikeväriä
strösseleitä, nonparelleja tai muita vastaavia

Vatkaa kaikki ainekset kuohkeaksi seokseksi kulhossa. Tomusokeria lisäsin varmaan pari desiä enemmän mitä ohjeessa, sillä halusin vähän jähmeämpää kuorrutetta. Väriä lisäsin vaiheittain, sitäkin meni useampi teelusikallinen. Kun kuorrutus on valmis, sen voi levittää tai pursottaa kakkujen päälle. Lopuksi vielä nonparellit ja sitten muffinit jääkaappiin, jotta kuorrutus jähmettyy.

Kaksinkertaisin alkuperäisen reseptin määrät, eikä sitä tullut kuin pari ruokalusikallista liikaa (senkin olisi voinut taiteilla jonnekin mutta olin jo sotkenut tarpeeksi :D). Käytin Brunon sellaisen pursotinpussipakkauksen isointa kärkeä.

Muffiniohjeen sain joskus armanihqulta, kuorrutteen ohje täältä.

Tags:

siis lapset, käytöstavat kunniaan

Että sellainen keikka sitten. Tuskinpa enää tarvitsee Tammerfest-keikalle mennä lauantaisen perusteella. Vaikka hauskaa oli noin keikkojen osalta, niin varjopuolet olivat tarpeeksi isoja keikkainnon lannistumiseen melkein alkuunsa.

Koska anniskelualue kattoi koko Pakkahuoneen (eikä vain osittain, kuten aiemmin), alkoi lavan eteen kerääntyä hyvin pian tyhjiä kertakäyttöisiä muovituoppeja sekä kalja- ja siiderilammikoita. Itse join tuopillisen vettä tullessani paikalle (sillä asa+kesä+alkoholi = huono yhdistelmä) ja vein tuopin kiltisti roskakoriin. Täytyy myöntää, että tuoppeja ja niissä olevien nesteiden lentämistä olisi voinut olla enemmänkin, mutta kyllä silti ärsytti, aikuiset ihmiset!

YUP:n keikka oli mainio, pääsin toiseen riviin ja tulihan siellä jo avattua ääntään aika tehokkaasti. Keikan jälkeen kuitenkin totesin, että turhaan änkesin jo silloin eteen, kun samalle paikalle olisin päässyt keikkojen välissäkin. Mutta vaikka hikoilin älyttömästi, oli fiilis silti korkealla. Suurimmaksi osaksi he soittivat minulle tuntemattomia kappaleita, mutta tulihan sieltä tuttujakin, kuten vaikka suosikkini Paha vaatturi. :D Tässä vaiheessa meno oli yleisössä vielä aika kohtuullista, keikan loppupuolella joku yritti tulla päälle jostain takaani, mutta ei sen kummempaa.

CMX:n aloitusajaksi oli merkitty vähän turhan myöhäinen 0:30, toisaalta kun kaksi rokkiorkesteria soittaa täyspitkän keikan peräkkäin ja lavalle on välissä roudattava toisen kamppeet toisten tilalle, niin eipä siinä paljon ylimääräistä aikaa jäänyt. CMX veti aika monipuolisesti eri levyiltä, mutta keikka ei silti tuntunut miltään sillisalaatilta vaan biisit sointuivat yhteen. Pretoriaanikyborgit, Fysiikka ei kestä, Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen, Minne paha haudattiin, Manalainen, Vallat ja väet, Rautakantele, noin muutamia mainitakseni. Aika lailla perinteistä meininkiä, yleisön huudattamista ja välissä piti taas poikien viritellä kitaroitaan. :D

En muista keikkaa, jossa olisin noinkin edestä lähtenyt pois kesken kaiken. Tällä kertaa kuitenkin oma fysiikkani laittoi tehokkaasti vastaan: lämpötila salissa nousi CMX:n myötä, jonka vuoksi tulin huonovointiseksi. Lisäksi takanani seissyt humalainen mies ilmeisesti joko halusi antaa minulle ilmaisen selkähieronnan tai hakata tajuttomaksi että saisi paikkani, siis kirjaimellisesti tyyppi hyppi niin, että hänen toinen kätensä hakkasi koko ajan selkääni. Koko ajan. Jossain vaiheessa hän yriti puskea ohitseni, jolloin joku muu piti häntä aloillaan, mutta sama meno jatkui hetken päästä. Siispä poistuin hiljalleen takavasemmalle ja sieltä loppukeikan ajaksi istumakatsomoon, jossa joku äijä tuli hyppimään eteeni yrittäen saada huomioni ja istuin melkein kaljalammikon päälle.

Ehkä tämä oli taas tällainen keikka, jonka jälkeen pitää sen parin vuoden tauon ja innostuu sitten lähtemään taas. Tai sitten helmikuinen tv-taltiointi oli niin ainutkertainen, että jokainen keikka sen jälkeen on pettymys, kun ei yllä samalle tasolle. Tai sitten minusta on tullut kalkkis, kun en jaksa katsella humalassa örveltäviä ja sikailevia ihmisiä.

vielä yksi asia

Tein tänään jotain, mitä olen suunnilleen aina halunnut tehdä. Koskikeskuksessa jaettiin erään urheiluvaatemerkin logolla varustettuja mustia heliumilmapalloja ja minäkin sain yhden vähän ennen poistumistani. Ensin sidoin sen laukkuuni, mutta sitten muistin ja päätin toteuttaa tämän pienen haaveeni.

Kun pääsin ulos kadulle, päästin pallon vapaaksi, puolihuolimattomasti mutta kuitenkin tarkoituksella. Seurasin pitkään sen loittonemista mustaksi pisteeksi pilviä vasten.

Kosketuksessa

CMX @ Akun Tehdas 14.2.2008

Olin yksi reilusta sadasta (olivat sitten vähän ylibuukanneet) onnekkaasta, jotka pääsivät seuraamaan Kosketuksessa-ohjelman nauhoitusten keikkaosaa. Eilen jännitti niin pirusti, kun en ollut koskaan aiemmin Akun Tehtaalla käynyt ja sinne piti selvitä bussilla. Varsinkin, kun bussissa ei ollutkaan pysäkkinäyttö päällä, enkä huomannut laittaa edellisiä pysäkkejä muistiin kun tarkistelin repasta reittiä.

No, onneksi raviradan pysäkillä jäi muutama muukin ja heidän perässään pääsin sitten pitkin pimenevää iltaa (ja helvetin pimeää ja liukasta reittiä) oikeaan paikkaan. Odotus aulatilassa tuntui loputtomalta ja kun ihmisiä vain lappoi sisälle jatkuvasti, mietin että minnehän salin perälle oikein joudun.

Sitten, kun ovet ns. saliin aukenivat, huomasin istuneeni niin lähellä ovea, että pääsin ensimmäisten joukossa sisälle. Valitsin paikakseni vihreän nojatuolin läheltä lavaa, suoraan mikrofonin edestä. Tosin kolmannesta rivistä, sillä eteeni ohjattiin ihmisiä istumaan säkeille. (Olisin toki itsekin voinut mennä vielä melkein kosketuksiin Akin kanssa, mutta en olisi varmaan keikan jälkeen päässyt enää puutuneine jäsenineni liikkumaan ja olisin joutunut katselemaan koko keikan yläkenoon.) Mainio paikka siis kuitenkin, vastasi noin peruskeikan ensimmäistä tai toista riviä.

Torvisen Juha jutteli meille "lavan" reunalta tovin, kertoi yleisiä ohjeita ja vastaili kysymyksiimme. Sitten viimein tuli merkki, että bändi tulee lavalle. Toivotimme CMX:n tervetulleeksi nousemalla seisomaan ja taputtamaan. Yrjänä kertoi, että he olivat valinneet ohjelmassa käsiteltäväksi levyksi Auran ja harjoitelleet siitä kappaleita, kunnes heille oli kerrottu, ettei levyltä tarvitse välttämättä soittaa yhtäkään kappaletta keikalla. Pääpaino olisi kuitenkin Auralla ja sitten olisi kappaleita, joita ei ole ennen kuultu juurikaan keikoilla. Ja tietysti niitä perinteisiäkin keikkabiisejä.

Ensimmäinen kappale. Mikään ei vie sitä pois. Sitten Kuolemaantuomitut, Kain ja Kirosäkeet, tunnelma oli vielä aika lähellä perinteistä keikkaa. Kirosäkeiden jälkeen alkoi Aura-putki Elokuun kruunulla, jonka jälkeen lavan sivuun sermin taakse kutsuttiin jousisto. Äkkiä laskien neljä viulistia, saattoi olla enemmänkin ja muitakin soittimia. Soittivat jousien kera Kultanaamion, Nainen tanssii tangoa ja Ruosteen, tulikohan Talvipäivänseisauskin jousien kanssa, taisi tulla. Ohjaaja pyysi Nainen tanssii tangoa uusiksi - näin saivat nauhalle melkolailla täydellisesti tuon kappaleen, jossa jousilla on aika iso osuus. Oli siis varmaan myös jousien osalta once in a lifetime -kokemus tämä keikka. (Jousia jousia jousia, ja kaiken lisäksi näköjään setistä meinaa koko ajan unohtua kappaleita. No, virallisen setin varmaan näkee sitten joskus CMX:n sivuilta.)

Aura sitä vastoin tuli ilman jousia, kuulemma oli nuotit hukkuneet siitä. Levyltä soitettiin vielä ennen encorea Turkoosi sekä Työt ja päivät. Muilta levyiltä tulivat ainakin Ainomieli ja Vainajala (+encorebiisit ja alkukappaleet). Kuoleman risteystä olisin odottanut, kun kerran jousetkin olivat keikalla, mutta ei kaikkea voi saada.

Tunnelma oli koko keikan ajan lämmin, tiivis ja hauska. Aki jostain syystä unohteli laulujen sanoja ja lauloi väärin - unohtelun takia Nainen tanssii tangoakin siis otettiin uusiksi. Ainomieli aloitettiin kolmeen kertaan ennen kuin se sujui, mutta se olikin sitten hyvä yleisönlaulattajakappale. Kappaleiden välillä huono huumori hersyi niin yleisössä kuin lavallakin.

Janne, juotuaan Peipon tarjoilemaa punaviiniä: "Mää hei sitten kaadoin punkkua tolle matolle, että ei kai se haittaa? En maksa pesulalaskua."

Janne: "Hei, tää kitara on vähän epävireessä." (soittaa pari sointua)
Aki: "No niinpä kyllä on."
Janne: "Soittakaas pojat jatsia niin mä virittelen."
(Minuutin verran jazzia.)

Yleisöstä: "Täällä on hauskempaa ku Ismo Leikolan keikalla."

Aki (unohdettuaan taas edellisessä kappaleessa sanat): "Olisko yleisössä yhtään laulajaa?"
Yleisöstä: "Onneks tää keikka on ilmanen!"
(drumroll by Peippo)
Aki: "Täältä on viidenkympin ulospääsymaksu..."

jne, jne. :D

Saimme taputettua bändin takaisin lavalle kerran. Toisin sanoen Yrjänä tuli yksin lavalle, Janne kävi lavan reunassa ja käski Yrjänää soittamaan Talviunia, koska Aki voi vetää sen pelkästään kitaran säestyksellä. Yrjänä teki työtä käskettyä, Talviunia saatiin loppuun yleisön avustuksella (jos Ainomielessä yleisöä laulatettiin niin Talviunissa yleisö laulatti Akia :D) ja Yrjänän taivasteltua yhdessä vaiheessa, ettei muista sointujakaan. Kyseisen kappaleen jälkeen hän sitten tunnusti ettei ole harjoitellut ko. kappaletta yhtään.

Muu yhtyekin saatiin lavalle vielä kahden kappaleen ajaksi. Keikan lopettivat Pyydä mahdotonta ja Pilvien kuningas. Reippaan puolitoista tuntia pojat soittivat.

Oli ainakin erilainen keikkakokemus. Pidin kyllä joka hetkestä, ilmeisesti sitten itse olen niitä keikallakävijöitä, jotka odottavat hittejä ja yleisön kosiskelua. ;) Ei vaan, pidän kyllä perinteisistä, tylymmistäkin keikoista, mutta tällä kertaa tunnelmaan sopi tällainen setti, ja tulihan siellä paljon lempikappaleitani. On vähän paha kuvata sanoin tai listoin, kun ei osaa. Oli vain sellainen kokemus, joka pitää itse kokea.

Niin, ja pelko CMX-keikkaväsähtämisestänikin osoittautui turhaksi. Muutamaan otteeseen tuli taas killiteltyä Akia silmiin ja kyllä sieltä ne vanhat polvet notkuu -tuntemukset heräsi taas. <3

Vessajonon ja narikkajonon pituudesta johtuen lähdin viimeisten joukossa paikalta. Pihalla huomasin että samaan aikaan kanssani ulos lähtenyt pariskunta suuntasi autolleen ja rohkenin kysyä, minnepäin olivat menossa. Kuopioon olivat menossa, mutta ystävällisesti tekivät pienen mutkan ja heittivät minut Tampereen puolelle lähimmälle 18:n pysäkille. Kiitos siitä, siinä tuulessa ja pakkasessa ja liukkaudessa olisin varmasti myöhästynyt puoli kymmenen bussista ja joutunut odottamaan puoli tuntia seuraavaa.

Tuo keikka kyllä oli jokin pidemmän ajanjakson kohokohta. Tänäänkin töissä vain hymyilin typerästi ja teki mieli vaan höpöttää koko ajan keikasta, vaikkei ketään juuri olisi varmaan kiinnostanut. :D Aika minimiin kuitenkin jätin löpinät. Aamulla oli vähän kipeä olo (on varmaan flunssanpoikanen iskemässä), mutta päästyäni sängystä ylös totesin, että ei kun töihin vaan. Sain taas hetkeksi energiaa tähän inhottavan talven keskelle. :)

--

Energiasta huolimatta päätin viettää tänään koti-illan. Olisi Tiiliskivi-klubi, mutta jätän väliin, voisin vaikka selättää tuon tiskivuoren tuolta ja sitten katsella digiboxilta tämän viikon tallennettuja ohjelmia. Jos saisi yhden sukkaparinkin valmiiksi tai ainakin vähän pidemmälle. Ostin järkyn halvalla Voimahalin kirpputorilta pari kerää lankaa, ne haluaisivat päästä puikoille, vaikka tuossa olisi kyllä monta muutakin projektia kesken. Ja ainakin sen retrovihreän Florican seuraksi pitäisi keksiä toinen väri, täytyy katsoa olisiko sitä mustana tai vaaleanvihreänä, siitä saisi vaikka yhdet kämmekkäät.

Mutta nyt ehkä tiskien kimppuun.

etsit löysit enemmän halusit

Olipa eilen yhtye nimeltään CMX Pakkahuoneella. Ja olipa keikka, joka oli vähän laimea.

Ei se huonokaan ollut, mutta siitä puuttui se jokin, joka keikalla yleensä on läsnä, sellainen tietty fiilis jonka takia aikoinaan ravasin kaikilla lähialueen (eli siis Tampereen ja Jyväskylän) keikoilla. Ja se fiilis, joka oli läsnä myös noin vuosi sitten, kun pitkän tauon jälkeen uskaltauduin Pakkahuoneelle CMX:ää katsomaan.

Johtuiko se siitä, että äänet jotenkin puuroutuivat (tätä sanoivat myös aivan takarivissä olleet ystäväni) eikä laulusta tai välispiikeistä aina oikein kuullut mitään? Vai siitä, että Talvikuninkaan vielä ehkä liian uudet (=en osaa sanoja ulkoa) kappaleet eivät saaneet aikaan sitä samaa väsymyksen takaa nousevaa raivokasta, upeaa fiilistä, kun äänen lähtemisen ja pyörtymisen uhallakin laulan joka biisissä mukana? Vai oliko se kenties sitä, että yhtye tuntui vetävän keikan hieman niin kuin rutiinilla, soitetaan nyt tää ja mennään sitten helvettihin täältä? Yrjänä ei edes kertaakaan katsonut minua sillä lailla silmiin.

Fiilis jäi aika laimeaksi verrattuna viimevuotiseen kokemukseen, josta olin aivan ekstaasissa vielä kauan jälkeenpäin. Ei tämä kuitenkaan ollut yksi huonoimmista, kuten eräs toveri keikan jälkeen manasi. Ei kuitenkaan noussut parhaimpien tasolle. Parhaimpia CMX-keikkojani muuten ovat olleet varmaankin se yksi Lutakon keikka, jolla Yrjänä nappasi puhelimeni lavalle ja pääsin mainintana kiertuepäiväkirjaan, hihihi, ja se viimevuotinen Pakkahuoneen loppuvuoden keikka.

Pääsihän eiliselläkin keikalla laulamaan ja riehumaan, mutta ei samalla raivokkuudella kuin yleensä. Oli se kyllä hieno biisi se Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen, kun Aki-setä vähän laulatti meitä. <3 Ja Sivu paholaisen päiväkirjasta lähti myös upeasti. Ja vetihän ne niitä Talvikuninkaan biisejä asenteella. Jotain jäin silti kaipaamaan. Ehkä se oli se Suurta yötä päin. Olishan se pitänyt vetää illan viimeisenä kerta kosketinsoittajakin oli mukana.

Lämppäriä on kehuttava kyllä, että Martikainen se osaa ottaa yleisön haltuun. :) Rock-potpurissa tullut Suljettu astia oli aika jännä veto häneltä, ja muutama Rakkaus-levyn kappale jäi mieleen niin, että kai sekin levy on pakko hankkia.

Keikan jälkeen löysin pitkän jonottamisen ja vilkuilun jälkeen Suennen ja Brechtin, ja päätimme mennä vielä yksille Prahaan. No, Prahassa oli ihan muutama muukin joten käännyimme ovelta ja vietimme sitten illan Piiassa ja rengissä, kävimme vain kahdentoista jälkeen kääntymässä bussipysäkilläni ja toteamassa että kah, seuraava bussi menee sitten tunnin päästä. Pieni palaveri ja jatkamaan samaan paikkaan. Oli kivaa pitkästä aikaa istua ja jutella ja kaikkea. :)

kognitiivista eläinpsykologiaa

Eilen illalla suoritimme pseudotieteellisen kokeen kahdella kissallamme.

Välineet olivat: noin kourallinen Anti-hairball-kissannameja (molempien suosikkeja), ontto, golfpalloa hieman suurempi muovipallo jossa reikä, sekä pieni muovimuki.


Koekissa 1: Momo, vajaa 13kk, narttu
Näytämme Momolle palloa ja sitten kolmea makupalaa. Laitamme makupalat palloon, annamme Momon haistaa ja laitamme pallon niin, että  makupalat saa, kun sitä pyörittää tassulla. Momo katsoo meitä, sitten palloa, yrittää löytää kadonneet makupalat toisen kokeensuorittajan käsistä. Laitamme muut namit pois näkyvistä. Näytämme uudestaan, mihin makupalat menevät ja vielä lisäksi moneen kertaan, miten ne saa pois pallosta. Momo uskaltaa tarttua pallossa olevan reiän reunaan hampailla, näykkii pari kertaa palloa, muttei koske tassulla, vaikka yritämme havainnollistaa tehtävää. Lopulta Momoa kiinnostaa enemmän kissannamirasian kannen aiheuttama heijastus seinällä.

Koekissa 2: Pessi, 1v 11k, uros
Näytämme Pessille makupaloja ja palloa ja laitamme makupalan pallon sisälle. Pessi älyää heti, mistä on kyse. Se ojentaa tassunsa ja kieräyttää palloa siististi niin, että saa makupalan. Toistamme muutamia kertoja, aina sama lopputulos. Kokeilemme myös pienellä muovimukilla: makupala kätketään alassuin olevan mukin alle. Pessi tietää taas, mitä tehdä. Lisätehtävänä kätken yhden makupalan peiton alle ja Pessi löytää senkin. Sen sijaan tehtävän vaikeuttaminen niin, että makupalat (2 kpl) laitetaan oikeinpäin olevaan mukiin, jossa on lisäksi em. pallo, alkaa jo kyllästyttää ja Pessi luovuttaa.

Epilogi:
Momo tunnistaa pallot, juoksee niiden perässä ja hakee ne esim. sängyn alta. Mutta jos Momon pallon laittaa peiton alle, se lakkaa olemasta. Sama näytti koskevan tätä tehtävää: makupalat olisi syöty kädestä, mutta vaikka aivan Momon nenän edessä ne laitettiin palloon, niitä ei Momon mielestä ollut enää olemassa, eikä pallo ollut edes suussa kanniskelemisen arvoinen. Pessi taas on erikoistunut mm. keittiön ison kaapin oven avaamiseen ja kuivamuonapussin retuuttamiseen pois sieltä. Pessin mielestä nimittäin pussiin itse tehdystä reiästä tippuvat papanat ovat parempia kuin ne, jotka on hetki sitten samasta pussista laitettu omaan kuppiin. Olen aina ajatellut, että on siinä kissalla älyä (välillä joskus hieman kusipäisyyteen asti), mutta lopputulos yllätti minuakin. Kuvittelin, ettei Pessi kiinnostu leikistä, mutta vaikka se suorittikin tehtävän melko ylimielisellä asenteella ("No jos mä nyt sit potkasen tota palloa niin että saan sen makupalan, ihan teidän mieliks vaan, ei sillä muuten olis väliä"), näkyi selvästi, että se oli ymmärtänyt jotain.

Momo ei muuten suorittanut tehtävää edes nähtyään Pessin tekevän niin...

P.S.: En suinkaan arvota kissojamme älykkyyden mukaan, jos tästä tekstistä nyt sai sellaisen kuvan. On vain mielenkiintoista selvittää, miten kaksi hyvinkin erilaista kissaa selvittää erilaisia tehtäviä. Momohan esimerkiksi hakee pallon, kun sen heittää sille, kun taas Pessiä eivät pallot edes kiinnosta - satunnaista potkimista lukuunottamatta. Ja tietysti makupalatehtäviä. Pessi leikkii mieluiten yksin leluilla, tai sitten riehuu Momon kanssa, kun taas Momo nauttii, kun saa ihmisen leikittämään itseään. Molemmat kissat ovat meille tasan yhtä arvokkaita. :)

Tags:

krediitit

Kuvankäsittely asarum, käytetyt brushit on tehnyt redheadstock

"...kadotettu sirpale kuiskittua tarua" on katkelma CMX:n Talvikuninkaan osasta VI Kosmologisen vakion laulu.

Latest Month

August 2008
S M T W T F S
     12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31      

Mennyttä

Syndicate

RSS Atom
Powered by LiveJournal.com